Johtajatabut jakso 5: Uskonto työpaikalla – Vieraana pappi ja muotoilujohtaja Jussi Mantere
Useimmilla johtajilla on käytössään sama vakiotyökalupakki merkityksen rakentamiseen: purpose-lauseet, arvotyöpajat, kehityskeskustelut, tiimipäivät. Silti joskus hyvä ihminen, jota arvostat, sanoo hiljaa, että työ on menettänyt merkityksensä. Palkkaus on kunnossa. Tehtävät ovat selkeitä. Tiimi on ok. Silti jotain puuttuu. Johtajana etsit vastausta rakenteista, työnkuvista tai palautteen puutteesta. Harvoin tulee kysyneeksi: tiedänkö edes, mikä tätä ihmistä oikeasti kannattelee?
Jaksossa viisi haastattelemme Jussi Manteretta, joka on sekä Elisan muotoilujohtaja että osa-aikainen luterilainen pappi. Jussin tarina on konkreettinen esimerkki siitä, mitä tarkoittaa olla kokonaisena töissä: kahden identiteetin rinnakkainelo muotoilun ja teologian välillä on avannut hänelle näkökulman organisaatioihin, joita pelkkä johtamiskoulutus ei tarjoa. Jaksossa puhumme uskosta, rituaaleista, merkityksestä ja siitä, mitä johtaja jättää tunnistamatta ihmisistä.
Käymme jaksossa läpi kolme kysymystä:
1. Miksi merkityksen johtaminen on niin vaikea paikka
Johtajat ovat oppineet, että uskonto ja vakaumus kuuluvat yksityiselämään. Neutraaliushan suojelee.
Mutta neutraalisuudella on hinta: kun maailmankatsomuksellinen aihe suljetaan heti, ennen kuin se ehtii avautua, ihminen oppii jättämään osan itsestään kotiin. Hän voi olla tiimissä täysillä mutta ei kokonaisena. Suurimmalla osalla ihmisistä on jonkinlainen maailmankatsomuksellinen vakaumus, eikä se ole aina uskonnollinen: tiukka ateismi on yhtä lailla vakaumus, niin on humanismi, stoalaisuus tai luontosuhde.
Tutkija Amy Wrzesniewski on löytänyt, että ihmiset, joille työ on kutsumus, kietovat työn merkityksen usein osaksi laajempaa elämänkatsomuksellista tarinaa. Johtaja, joka ei tunnista tätä, saattaa yrittää motivoida palkkiolla ihmistä, jota kannattelee jotain aivan muuta.
2. Mitä rituaalit oikeasti tekevät organisaatiossa
Olet luultavasti ollut tiimissä, joka hajaantui ilman kunnollista lopetusta. Projekti loppui, ihmiset siirtyivät muualle, ja viimeinen palaveri oli vain kalenterivelvollisuus. Viikkoja myöhemmin joku porukasta on edelleen jotenkin jumissa. Tähän ei löydy vastausta henkilöstökyselyistä. Tutkijat ovat kuvanneet saman rakenteen kaikkialta: merkittävä siirtymä vaatii kolme vaihetta. Ensin irrottautuminen siitä, mikä oli, sitten välitila, jossa uusi ei ole vielä syntynyt mutta vanha on jo päättynyt, ja viimein liittyminen uuteen. Organisaatioissa usein vain ensimmäinen vaihe tunnistetaan.
Antropologi Roy Rappaport kutsui tätä rituaalin tyhjenemiseksi: muoto säilyy täysin ennallaan mutta merkitys on kadonnut. Retro, jossa käydään läpi samat kohdat kuin aina ennenkin ja poistutaan täsmälleen samanlaisina, on tapa, ei rituaali. Rituaali kantaa jotain yhteistä merkitystä, joka syntyy siitä mitä tehdään yhdessä, ei siitä, mitä sanotaan ääneen.
3. Mitä johtaja voi tehdä toisin
Jaksossa Jussi kuvaa, miten hänen kaksoisidentiteettinsä on opettanut hänelle jotain, jonka monet johtajat ohittavat: ihminen on aina enemmän kuin työroolinsa. Johtaja, joka luo tilaa sille, ei tarvitse tietää kaikkien maailmankatsomuksia eikä ottaa kantaa niihin. Riittää yksi aito jatkokysymys silloin, kun ihminen tuo jotain esiin. Ja riittää, että tunnistaa organisaationsa rituaalit: mitkä niistä vielä kantavat jotain, ja mitkä ovat muuttuneet pelkäksi aikatauluksi.
Otamme vastaan kuulijapalautteita ja ehdotuksia, joten lähetä viestisi johtajatabut@havainna.com. Käsittelemme kaikki yhteydenotot luottamuksellisesti.
Kuuntele jakso:
Lataa jakson työkirja alta. Voit liittyä postituslistalle tai jättää kohdan avoimeksi. Postituslistalla saat ensimmäisenä tiedon uusista jaksoista sekä myös uusista kursseista ja tapahtumista.
Johtajatabut-podcastin jakso viisi käsittelee uskontoa ja merkityksen johtamista.