Johtajatabut-podcast jakso 4: Myrkyllinen työyhteisö
Myrkky ei valu työyhteisöön ulkopuolelta. Se rakentuu sisältä käsin: tavallisista kokouksista, tavallisista viesteistä, arkisista kanssakäymisistä, kerros kerrokselta. Huomaat ne ehkä ivallisina kommentteina, letkautuksina, mikroeleinä. Tapoina toimia, jotka ovat ehkä periaatteessa oikein, mutta jokin niissä hiertää.
Jaksossa neljä pureudumme kuulijatarinoihin ja siihen, miten tällainen kulttuuri syntyy, sekä siihen, miten johtaja voi tunnistaa yhteisössään piilomyrkyttäjän.
Työyhteisön ongelmat vieritetään usein yksilön niskaan, ja yksittäisellä ihmisellä onkin usein valtava vaikutus myrkyn leviämiseen. Mutta yhden ihmisen lähteminen ei riitä, jos myrkky on jo valunut kulttuuriin. Toimintatavat saattavat jatkavat elämäänsä, vaikka aiheuttaja on jo poistunut. Tai myrkyllisen toimijan käyttäytyminen on jättänyt haavan, joka ei parane, koska työyhteisö ei koskaan ottanut aikaa sen käsittelemiseen.
Käymme jaksossa läpi kolme kysymystä:
Miksi tällainen kulttuuri pääsee syntymään ja jatkumaan – vaikka useimmat sen sisällä aistivat jonkin olevan pielessä
Mitä tapahtuu tiimille aiheuttajan lähdön jälkeen – ja miksi vanha haava avautuu uudestaan
Miten johtaja tunnistaa oman roolinsa tilanteessa – ja voi sekä ehkäistä että kääntää myrkyllistä ilmapiiriä terveempään suuntaan
Vastaus ensimmäiseen kysymykseen löytyy ryhmädynamiikasta. Psykologi Kurt Lewin kuvasi jo 1940-luvulla ryhmiä järjestelminä, jotka hakeutuvat kohti tasapainoa. Ryhmä ei vastusta muutosta päämääränään: se vastustaa, koska sen nykyinen tasapaino, oli se kuinka myrkyllinen tahansa, on sen tapa selvitä hengissä.
Kun johtajana pohtii, miksi joku käyttäytyy näin, pohtii asiaa yksilötasolla. Oikea kysymys saattaa olla toinen: mitä tasapainoa ryhmä juuri nyt suojelee, ja keneltä?
Toiseen kysymykseen vastaus löytyy traumatutkimuksesta. Psykiatri Lenore Terr erotti äkillisestä järkytyksestä syntyvän trauman siitä, joka syntyy toistuvasta, pitkittyneestä altistumisesta. Jälkimmäinen ei jätä jälkeensä yhtä muistoa käsiteltäväksi, vaan opettaa hermoston pysymään hälytystilassa kauan sen jälkeen, kun alkuperäinen uhka on poistunut. Psykoanalyytikko Vamik Volkan kutsuu tätä periytyvää kokemusta valituksi traumaksi: jaetuksi tarinaksi, jonka uusi työntekijä omaksuu nopeasti tietämättä, mistä aiheista ei kysytä tai kenen lähellä kannattaa olla varovainen.
Tästä syntyy paradoksi: hermosto, joka on oppinut tunnistamaan vaaran tietyistä vihjeistä, ei aina erottele, onko uusi henkilö todellinen uhka vai muistuttaako hän edellisestä vain äänensävyltä tai asemaltaan. Uusi johtaja saattaa siis maksaa edeltäjänsä virheistä, vaikka ei itse olisi tehnyt mitään väärää. Traumatisoitunut työntekijä kantaa mukanaan taakkaa uuteen työyhteisöön.
Kolmannessa kysymyksessä käsittelemme kykyä reflektoida omia vuorovaikutustaitoja sekä myös johtajan kykyä tunnistaa omassa työyhteisössään piilomyrkyttäjä. Molempiin näkökulmiin löydät jakson työkirjasta käytännön ohjeita ja vastauksia.
Otamme vastaan kuulijapalautteita ja ehdotuksia, joten lähetä viestisi johtajatabut@havainna.com. Käsittelemme kaikki yhteydenotot luottamuksellisesti.
Kuuntele jakso:
Lataa jakson työkirja alta. Voit liittyä postituslistalle tai jättää kohdan avoimeksi.